Elokuun blogitekstini jatkaa pitkälti siitä, mihin jäin heinäkuussa, vaikka itse teksti onkin eri. Olen tähänastisessa tutkimuksessani havainnut, ettei pääoman tuoton—voiton suhdeluvun—ja tuotannontekijätulonjaon (pääoma- ja ansiotulojen osamäärän) välillä ole selvästikään ollut kovin suoraa selityssuhdetta; voittojen suhde pääomakantaan, varastoihin ja työvoimakustannuksiin ei siis vaikuta suoraan määränneen sitä, missä suhteessa tuotannontekijätulot ovat jakautuneet ansio- ja pääomatuloiksi. Tämä tarkoittaa, että yhtiöt ovat vaikuttaneet osingonjakoonsa ja omistajat pääomatulon ottoihinsa tavalla, joka ei ole myötäillyt suoraan heidän omistamiensa yhtiöiden kannatuskehitystä. Niinpä työn alla onkin ollut selvittää, mitkä tekijät ovat voineet vaikuttaa voittojen jakoon ja pidättämiseen yhtiöissä. Keskeiseksi selitystekijäksi on vaikuttanut nousevan yhtiöiden velkaantuneisuus ja vallitseva korkoaste: varsinkin 1980-luvulla kiristyneet antolainauskorot yhdessä kasvaneen luotonannon (ja luottokannan) kanssa ovat voineet pakottaa yhtiöitä maksamaan luotonsaantinsa ehtona korkoja, jotka ovat kasvattaneet pääomatuloja suhteessa palkkoihin ja muihin ansiotuloihin. En kuitenkaan ole vielä ehtinyt niin pitkälle, että olisin päässyt osoittamaan näiden tekijöiden välisiä kausaatiosuhteita. Palaan niiden pariin todennäköisesti ensi kuussa.
Teksti on tuttuun tapaan ladattavissa pdf-tiedostona tästä.
Kaikenlaiset huomiot, kiitokset ja arvostelu ovat tervetulleita, kuten aina ennekin!
Kuvailusta selittämiseen. Voitot, palkat ja tulonjako Suomessa 1960–2000 jonka tekijä on Saska Heino on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.
Teos on muunnelma teoksesta taloussaippuakupla.wordpress.com.
